Ei paastykaan tanaan luonnonpuistoon, joten ollaan hengailtu tama paiva uima-altaalla ja rannalla. Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, taalla nakee lapsia toissa oikeastaan joka puolella, ja ennen kaikkea siella, missa on turisteja. Kun saavuttiin tanne Sihanoukvilleen muutama paiva sitten, niin rannalla "hyokkasi" heti kimppuun lauma lapsia, jotka kaikki yrittivat kaupitella rannerenkaita ja muita koruja.

Lapset tulevat juttelemaan hyvin avoimesti. Ensimmainen kysymys on haluanko ostaa rannekorun ja seuraavaksi he kyselevat mista olen, mika nimeni on ja kauanko olen ollut taalla. Jokainen yli viisi vuotias osaa luetella nama lauseet ulkoa. Sitten on vahan vanhempia lapsia, joiden englannin keilen taito on jo vahan parempi.

Juttelin ensimmaisena paivana hetken yhden vahan vanhemman tyton kanssa ja tanaan tapasin hanet uudestaan. Keskustelimme hanan perheestaan, koulun kaynnista ja siita, miksi han on joka paiva rannalla myymassa koruja. Tytto on 15-vuotias ja kay koulua kolme tuntia paivassa, viitena paivana viikossa. Koulussa opetetaan englantia, khmeeria ja matematiikkaa. Han on joka paiva myymassa koruja rannalla, paitsi ehka sunnuntaisin jos on huono ilma. Korut han valmistaa itse ja rahat menee koulunkayntiin ja perheen ruokaan. Hanella on kolme pienempaa sisarusta, ja aiti on toissa jossain puuvilla tehtaassa.

Kerroin etta olen opettaja, ja etta mielestani on hyva etta han kay koulua. Han oli saa mielta, koska koulussa "my brains get bigger" ja han uskoi, etta siella voi oppia paljon asioita. Han kertoi myos, etta koulun opettaja on mukava, mutta tiukka, koska luokassa pitaa olla hiljaa. Kouluunhan on tultu opiskelemaan, ei juttelemaan, tytto naurahti. Kaikesta huolimatta tytto oli erittain hyvantuulinen, eika hanta tuntunut haittaavan se, vaikka han joutuikin tyoskentelmeen rannalla. Oppihan siina samalla englantia, han sanoi. 

Ostin tytolta kaksi rannekorua kolmella dollarilla. Turisti saa silla rahalla tallaa kolme tuntia internet-aikaa, tai esim. BBQ-aterian rannalla. En tieda mita koulu taalla suunnalla maksaa, mutta Phnom Penhissa nain eraan koulun seinassa ilmoituksen jossa luki, etta puolipaivainen kuukausimaksu oli 7 dollaria. Uskoisin etta se on melko paljon rahaa naille ihmisille.

Lonely planetin matkaoppaasta sattui silmaan myos sellainen fakta, etta sahko on taalla moninkymmen kertaisesti kalliimpaa kuin missaan muualla maailmassa. Taalla keskiverto kansalaisen tarvitsee tehda puolitoista tuntia toita, ansaitakseen yhden kilowattitunnin verran rahaa itselleen. Meilla pain maailmaa siihen taitaa menna muutamakymmenen sekunttia, jos sitakaan. Laittaa miettimaan kun poistuu hotellihuoneesta, etta tarvitseeko ilmastointia valttamatta jattaa paalle.

Etta sellaista talla kertaa. Huomenna suunnataan taas heti aamusta nenat kohti bussiasemaa ja matkataan kohti Thaimaata, Koh Changia.

Hei taas hetkeksi.

J & T