Vuokrattiin aamulla mopo ja paristeltiin silla tuonne viidakkoon etsimaan norsu "campia". Sielta se sitten yhtakkia loytyikin keskelta viidakkoa, ja huomattiin seisovamme mopon kanssa noin kymmenne norsun ymparoimana. Ystavallinen tati huuteli meille jotain viidakkotalon terassilta ja johdatteli meidat peremmalle.

Vajaan tunnin odottelun jalkeen lahdettiin pesemaan norsuja laheiseen vuoristopuroon, ja siina samalla paastiin uimaan norsujen kanssa. Oli melkoinen kokemus uida siella kahden norsun keskella ja kiiveta norsun selkaan keskella viidakkoa. Kun norsut oli pesty, palattiin takaisin talolle, ja siita jatkettiin matkaa viidakkoon norsun selassa. Vaellettiin tunnin verran viidakossa ja lopulta palattiin taas takaisin talolle ja saatiin kummatkin viela "ohjata" norsua ilman etta sen oma hoitaja istui kyydissa ollenkaan. Lopuksi syotettiin viela omalle norsulle banaaneja. Varsin hieno kokemus.

Meilla oli varsin kiltti norsu, 21-vuotias naaras, joka ei selkeasti ollut viela taysikasvuinen, koska joukossa oli yli 40-vuotiaita naaraita, jotka olivat sita huomattavasti suurempia. Mutta minun mielesta meidan norsu oli kaikkein paras, vaikkei suurin ollutkaan! :)

Muuta ei oikeastaan ollakaan tanaan tehty. Kaytiin asken syomassa ja jalkkariksi syotiin ehka maailman paras lettu. Tossa kadulla on joka ilta poika mopon kanssa myymassa lettyja, eli silla on siina koko keittio mukana mopon sivussa, kuten taalla pain niin monella muullakin. Ostettiin siis silta lettu, jossa oli banaania ja suklaakastiketta ja se oli niiiiin hyvaa. Namnam!

Etta sellasta tanaan.

J & T

p.s. En viitsi kertoa siita, etta saatoin tanaan myos vahingossa syoda norsun kakkaa, koska se sattaa vieda vahan hohtoa koko tasta jutusta. :)